Ajoneuvot | Koeajo | 24.2.2018

Koeajo: konstailemattoman hyvä – Dacia Duster

TCe 125 4x4 Prestige

Dacia Duster on hintansa puolesta järkivalinta, myös nelivetoisena ja myös runsaasti varusteltuna. Koeajossa oli Dacia Duster TCe 125 4×4 Prestige. Hyvää: hinta, ajettavuus, alusta, etuistuin. Huonoa: pieni tavaratila, äänieristys, ei automaattivaihteistoa.

Jaa artikkeli

Maahantuoja arvelee, että kattavin Prestige-varustelu tulee saamaan vankan kannattajakunnan. Koeattu Dacia Duster on kattavasti varusteltu, ja se nostaa hintaa, joka on 23 406 euroa. Vertailuksi: etuvetoinen Duster TCe 125 Comfort-varusteisena maksaa 17 399 euroa ja nelivetoisena 20 399 euroa.

Koeajetun version 1,2-litrainen turboahdettu bensiiniä litkivä voimanlähde vie kyllä katumaasturia, mutta aika ajoin vaivana on puhdittomuus.

Kuusilovinen manuaalivaihteisto tottelee nöyrästi ja täsmällisesti, vaihdekepin liikeradat ovat luontevat. Jos saisi jotain toivoa, niin automaattivaihteistoa tarjolle tähän bensiiniversioon. EDC-kaksoiskytkinvaihdelaatikko on tarjolla ainoastaan etuvetoisen dieselin kumppaniksi.

Alusta ja jousitus ovat hyvä, ellei peräti erinomainen kokonaisuus.

Uutta vakiona

Dusterin kaikissa varustetasoissa on uuden toisen sukupolven myötä vakiona muun muassa ajotietokone ja kauko-ohjattava keskuslukitus. Comfort-varustetasolta mukaan tulevat nopeudenrajoittimella varustettu vakionopeudensäädin ja sähkötoimiset ikkunannostimet. Prestige tuo katvealueen valvontajärjestelmän, peruutustutkan ja -kameran sekä navigaattorin. Värikosketusnäyttö on seitsentumainen.

Maastoon – ja takaisin

Dacia Dusterilla rohkenee yrittää myös kehnojen mökkiteiden päähän tai kevyen maaston puolelle. Maavaraa on kuitenkin 210 milliä. Lyhyet korin ylitykset kohentavat nousu- ja jättökulmia. Etu- ja taka-akselin välille lukittava neliveto välittää voiman alustaan.

Uutta nelivetoisissa Dustereissa on alamäkihidastin.

Neljään kameraan perustuva auton näkökyky käy oivaksi apuriksi maastossa, sillä haastavia maastonmuotoja voi tarkkailla etu- ja takakameralla, sekä kummankin peilin kylkikameralla.

Vanhaan nojautuen

Duster on ollut todellinen syömähammas: noin puolet Suomessa myydyistä Dacioista on Dustereita. Vuonna 2010 ensiesiteltyä Dacia Dusteria on myyty meillä yli viisituhatta yksilöä.

Sukunäköä edeltäjään on, mutta moni asia on muuttunutkin. Vyötärölinja on edellismallia korkeammalla. Tuttuja muotoja ovat ajovalot yhdistävä keulamaski ja ulospäin pullistuneet lokasuojat. Pohjapanssari nousee nyt korkealle etupuskuriin.

Tuulilasin alareuna on 10 senttiä edeltäjämallia edempänä ja lasi aiempaa kaltevampi. Keula taas paljastaa, että valot ovat aiempaa ylempänä ja takavaloumpiot ovat nyt neliömalliset – ja muistuttavat Jeep Renegaden takavaloja.

Matkustamo uusiksi

Sisällä on tallella muovinen kokonaisilme, mutta lukuisin uusin muotoiluin ja ratkaisuin. Niistä kenties tervetullein on uusi etuistuin. Aiemmin se ei ollut kummoinen, nyt se on hyvä: säätyy riittävän monipuolisesti ja suo sivutukea. Istuimen korkeussäätövarat ovat aiempaa laajemmat. Istuimen etureuna ei anna parasta mahdollista reisitukea. Harmi kyllä selkänojan säätö on toteutettu vivuin.

Ohjauspyörä säätyy nyt myös etäisyyden puolesta. Prestige-varustetaso tuo mukanaan kuljettajan istuimen ristiselän tuen säädön sekä kyynärnojan.

Takana istutaan ryhdikkäästi ja jalkatilat ovat riittävän väljät. Näkyvyys ulos on hyvä edestä ja takaa. Tavaratilaa on aika niukasti eli 411 litraa.

Hintaluokkansa tasolla

Renkaiden (215/60 R17 -nastat) äänet häiritsevät. 10yuannkin kuulee ajoittain olevan elossa. Dusteria voi kritisoida sisälle matkustamoon kantavan melun puolesta, mutta se on hieman epäreilua. On muistettava, ettei alle 25 000 euron autoa voi suoraan verrata paljon kalliimpien katumaasturien ulkomaailmasta taiten eristettyyn matkustusmukavuuteen.

Kyse on erilaisista autoista ja erilaisista tarpeista.

Aktiivisten turvavarusteiden vähäisyys laskee EuroNCAP-tähdet kolmeen.

Perustarpeet Dacia Duster täyttää kunniakkaasti. Autolla taittaa mielikseen pidempääkin taivalta, sillä jo ensimmäisen sukupolven saavuttama ajettavuus on tallella. Auto ei vaeltele, joten sitä ei tarvitse paimentaa valitulle ajolinjalle. Ohjaustuntuma on hieman tahmea, mutta pysäköitäessä aiempaa kevyempi – kiitos uuden sähköisen ohjaustehostimen.

Lisätietoja:

Jaa artikkeli

Keskustelu