Ajoneuvot | Koeajo | 24.3.2018

Koeajo: näppärän kokoinen katumaasturi – Volvo XC40

T5 AWD R-Design aut.

Uutuus Volvo XC40 on valmistajansa ensimmäisen malli kautta aikain, joka on Vuoden auto Euroopassa – ja ansaitusti. Hyvää: ajettavuus, ketteryys, moottori, vaihteisto, neliveto. Huonoa: pysty istuma-asento takana, näkyvyys takaviistoon, hinta varusteltuna.

Jaa artikkeli

Volvo XC40 -katumaasturi sai suitsutusta taannoisessa Geneven autonäyttelyssä, jossa se paistatteli parrasvaloissa. Uutuus on ensimmäisen Volvo kautta aikain, joka on Vuoden auto Euroopassa.

Voitto tuli valmistajan kannalta oivaan saumaan, sillä XC40 täydentää malliston: Volvolla on nyt ensimmäistä kertaa tarjolla kolme erikokoista katumaasturia. Ketterän kokoisten mallien suosio myös Suomessa on ollut vahvaa, eikä laantumisesta näy merkkejä.

Kattava voimalinjasto

Autoon on tarjolla kattava voimalinjavalikoima. Valittavissa on väkeviä nelivetoversioita diesel- tai bensiinimoottorilla. Bensiininä nelivetojen tehot ovat 190 tai 247 hevosvoimaa, dieseleinä 150 tai 190 hevosvoimaa. Volvo XC40:n pienin T3-bensiinimoottori tarjoaa tehoa 156 hevosvoimaa.

Hybridisaatio etenee monella rintamalla automaailmassa, niin myös Volvon mallistossa.

XC40:n kohdalla ladattavaa hybridiä odottelevien suomalaisten tulee kuitenkin olla kärsivällisiä, sillä tämän mallin sähköistetty versio on luvassa puolentoista vuoden päästä syksyllä – jos Volvon tuotantoaikeet toteutuvat suunnitellusti.

Hybridinä luvatut hiilidioksidipäästöt laskevat, joten myös verokohtelu on maltillista. Hybridinä sekä kukkaro että luonto kiittävät. XC40-mallin voi povata saavan suosiota hybridinä. Isoveljen eli XC60-mallin alustavien myyntitietojen mukaan näyttää siltä, että jopa puolet ostajista valitsee Volvonsa hybridinä.

Ajettavuus kunnossa

XC40 on erinomaisen kiinnostava ja pätevä tuttavuus, uutuusmalli, joka tuntuu valmiilta valloittamaan oman sijansa suositussa ja tiukasti kilpaillussa kompaktien katumaasturien luokassa. Auto on erinomainen myös ajettavuudeltaan.

Korkea auto huojahtelee hieman kaupunkiajon tiukoissa käännöksissä, mutta on maantiellä vakaa matkakumppani.

Uusi alusta ja jousitus toimivat erinomaisesti yhteen. Auto kuolettaa isot töyssyt tyylikkäästi, muttei juuri nypytä teiden ja sillankansien poikittaisissa saumoissa. Jousitus on tasapainoinen ratkaisu mukavuuden ja ketteryyden välillä.

Ohjaustuntuma on volvomaisen selkeä ja vakaa.

Tilat tehokäytössä

Kojelauta, iso pystymallinen kosketusnäyttö ja selkeälukuinen mittaristokenttä ovat taattua Volvo-käytännöllisyyttä – varsin tyylikkäästi muotoiltuna. Tämän koeajoyksilön ovien sisäverhous jakanee mielipiteitä. Oranssi tehosteväri mustassa autossa on varmasti monen mielestä pirteä ratkaisu, mutta kokolattiamattoa muistuttava kangaspinta ei saa kaikista ystäviä. No, verhoiluvaihtoehtoja on muitakin.

Lokerikkoja on kohtuullisesti. Etuovien lokeroiden tilavuutta on saatu kasvatettua siirtämällä kaiuttimet pois ovista.

XC40:n tavaratila edustaa volvomaista panostusta tilaan ja käytännöllisyyteen: välipohja taittuu pystyksi tilanjakajaksi ja kassikoukuiksi. Pintamateriaalien muovisuus hieman häiritsee.

Auton kokoluokka paljastuu eritoten takamatkustajille. Pääntilaa ei ole liikaa. Taakse saa myös käydä nöyrästi: oviaukko ahdas, eikä ovi aukene kovin leveälle.

Takana istutaan matalalla ja pystyssä asennossa, joten polvet nousevat ikävästi eivätkä reidet saa tukea. Takana matkustavan aikuisen jalat puutuvat pitemmällä matkalla.

Edessä on hyvät tilat. Näkyvyys ulos on kunnossa takaviistoa lukuun ottamatta. Peruuttajaa helpottaa kirkaskuvainen peruutuskamera, jonka avulla autoa on vaivatonta viikkailla.

Kattava varustelu

Vakiovarusteiden lista on jo varsin kattava. R-design-versio tuo mukanaan monia herkkuja, jotka tuovat mukavuutta ja myös turvaa ajamiseen.

R-design-varusteluun kuuluvat muun muassa pysäköintitutkat eteen ja taakse, mukautuvan vakionopeudensäätimen jonoavustimella ja puoliautomaattisen ohjausaputoiminnon. Avaimeton järjestelmä tuo käyttövaivattomuutta. Näyttävyyttä ja mukavuutta tuovat R-design-verhoilu, ohjauspyörä, vaihdekepin nuppi ja polkimet. Etuistuimen reisituki on säädettävä ja ristiselän tuki säätyy sähköisesti nelisuuntaisesti.

Ulkoa malliversion erottaa kiiltävästä mustasta tehosteväristä katossa, kattokiskoissa, sivupeilien taustassa sekä sivuikkunoiden kehysten alalistoissa. Ulkonäössä menohaluista kielivät tuplapakoputket.

Jos haluaa viedä nelivetoisen kaupunkimaasturin oikeasti kehnoille väylille tai peräti maastoon, niin kerrottakoon perusmitat: maavaraa on 211 milliä, tulokulma on 21,7 astetta ja jättökulma on 30,4 astetta. Nämä ominaisuudet riittävät roudan runtelemille möykkyisille mökkiteille, mutta haastavat maastot on syytä unohtaa – jos haluaa myös takaisin päällystetyille teille.

Potkua riittää

Konepellin alla jyllää väkevä voimanlähde. Tehoa on tarjolla 247 hevosvoimaa. Vääntöä on käytössä 350 newtonmetrin verran mukavan laajalla kierrosalueella, joten eteneminen on vaivatonta, olipa kyse ruuhkanytkyttelystä, tasavauhtisesta matka-ajosta, ohituskiihdytyksistä tai ylämäkien kipuamisista.

Vaihteisto toimii jouheasti eri ajotilanteissa. Volvon kahdeksanlovisen automaattivaihteiston toimintaan ei juuri tule koeajon aikana kiinnittäneeksi huomiota, joka on hyvä merkki: tekniikka on renki, ei isäntä.

Lisätietoja:

Jaa artikkeli

Keskustelu

Valmistajalta: Volvo