Liikenne | Uutinen | 12.11.2018

Helsinki satsaa miljoona euroa kameravalvontaan

Automaattinen nopeus- ja ajotapavalvonta lisääntyy moninkertaisesti vuosina 2020–2024.

Jaa artikkeli

Helsinki on päättänyt rahallisestikin merkittävästä peltipoliisi-investoinnista, joka moninkertaistaa nykyisen automaattisen liikennevalvonnan.

Kaupunkiympäristölautakunta päätti vastikään, että Helsinkiin tulee peräti 70 uutta kameravalvontapistettä. Tavoitteeseen yltämiseksi vuosittain asennetaan keskimäärin 14 peltipoliisia vuosina 2020–2024.

Päätöksen taustalla on se, että kaupungin mukaan automaattisella kameravalvonnalla voidaan valvoa ylinopeuksia ja punaista päin ajamista sekä bussikaistojen käyttöä, mikä kohentaa joukkoliikenteen sujuvuutta ja toimivuutta.

Helsingissä on nykyisin käytössä neljä automaattista kameraa. Kaivokadulla ja Mäkelänkadulla ne ovat olleet käytössä vuodesta 2008 ja Mechelininkadulla ja Mannerheimintiellä vuodesta 2012.

Miljoonan euron satsaus

Kameratolpat eivät ole ihan halpoja. Yhden tolpan toteutus maksaa kaupungille arviolta noin 15 000 euroa.

– Investoinnille on nyt varattu rahoitus vuosille 2020–2024. Kokonaiskustannukset ovat arviolta noin miljoona euroa, Helsingin kaupunkiympäristön toimialan liikenneinsinööri Jussi Yli-Seppälä kertoo.

Kameratolppien asennuksesta vastaa Helsingin kaupunki, valvontakameroiden hankinnasta ja liikenteen valvonnasta vastaa poliisi. Poliisille kameroiden hankinnasta koituu noin 700 000 euron kustannukset.

Perustuu tutkatekniikkaan

– Helsingin kameratolpista noin kolmasosassa tulee olemaan kamera aktiivisena, ja kameroiden sijoittelu vaihtuu säännöllisesti, Helsingin poliisilaitoksen liikennevalvontatoiminnon johtaja ylikomisario Jarkko Lehtinen kertoo.

– Kameratolpilla on keskinopeuksia laskeva ja liikennesääntöjen noudattamista edistävä vaikutus, olipa tolpassa aktiivinen kamera tai ei.

Uudet kameratolpat on varustettu tutkatekniikalla, joka mitata ajonopeuksia etäämmältä kuin vanhalla kameratekniikalla on mitattu. Kameratolppien videovarmistusta voidaan käyttää hyödyksi etenkin risteyksien punaista päin ajamisen valvonnassa.

Tutkakameratolppa Ruotsissa

Riskipaikoille ja toiveiden mukaan

– Kameratolpat sijoitetaan eri puolille kaupunkia paikkoihin, joissa on sattunut paljon onnettomuuksia ja joille asukkaat ovat toivoneet valvontaa, Yli-Seppälä taustoittaa.

Tolpat asennetaan lähinnä vilkkaille pääkaduille, joiden nopeusrajoitus on vähintään 40 kilometriä tunnissa. Sijoituksessa otetaan huomioon myös jalankulun määrä ja esimerkiksi koulujen läheisyys.

Kameratolpat on tarkoitus sijoittaa pääkatujen tai alueellisten kokoojakatujen varsille, kohteisiin, joissa keskimääräinen liikennemäärä on yli 10 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.

Autoliitto on aiemmassa lausunnossaan Helsingin nopeusrajoitussuunnitelmista korostanut, että nopeusrajoitusten tulee olla kaikilla tiealueilla suhteessa liikenneympäristöön, jotta valtaosa ihmisistä kokee ne mielekkäiksi ja noudattaa niitä. Paikoissa, joissa ajonopeudet aiheuttavat onnettomuuksia, rajoituksia voi olla syytä alentaa sekä lisätä valvontaa ja kiinnijäämisriskiä.

Kategorisen nopeusrajoitusten alentamisen sijaan nopeusrajoituksia tulisi Autoliiton näkemyksen mukaan laskea ensisijaisesti siellä, missä onnettomuudet tapahtuvat, jos ajonopeudet ovat onnettomuuksien syynä. ”Esimerkiksi 30 km/h rajoitukset on syytä ottaa käyttöön siellä, missä liikenneturvallisuustilanne, yhdyskuntarakenne sekä liikenneympäristö sitä edellyttävät.”

Ylinopeutta ajava on kyettävä tunnistamaan

Suomessa rangaistus voidaan määrätä vain sille henkilölle, joka ajoi ajoneuvoa. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi ylinopeutta peltipoliisin kohdalla ajaneesta kuskista on saatava valokuva, josta hänet voi varmuudella tunnistaa.

Joissakin Euroopan maissa virhemaksu voidaan lähettää rekisteritunnuksen perusteella auton omistajalle tai haltijalle, ja tämän pitää pystyä osoittamaan, jos ei itse ollut ratissa.

Tähän ei Suomessa tulisi esimerkiksi Autoliiton mukaan mennä. Liiton mukaan olisi kestämätöntä, jos halutaan purkaa todistustaakan kaltaisia perusoikeuksia eli autonsa lainanneen omistajan pitäisi itse todistaa olleensa syytön hänen omistamallaan autolla ajetulle sakolle.

Tiedon tai kuulustelujen avulla

Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja ylikomisario Dennis Pasterstein kertaa nykykäytännön sakon ja rikesakon määräämisestä.

Laki sanoo, että: ”Rikesakkomääräys annetaan rikkomukseen käytetyn ajoneuvon kuljettajaa selvittämättä sille luonnolliselle henkilölle, joka rikkomuksen tekoaikana oli rikkomukseen käytetyn ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja, haltija tai tilapäinen käyttäjä.”

– Siis ensimmäisessä vaiheessa ei tehdä kuvatunnistusta, mutta jos asiakas vastustaa rikesakkoa, niin sitten kuski selvitetään joko vastustamiskirjeessä olevan tiedon pohjalta tai kuulustelujen kautta, Pasterstein kertoo.

Jaa artikkeli

Keskustelu